Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Tommin blogi

 

Moi. Olen Tommi Viitanen.
Olen kiinnostunut kirjoittamisesta ja kuvataiteesta. Työskentelen Kulttuurivoimalassa työstäen erilaisia tekstejä tänne blogiini. Blogin tarkoitus on avata Kulttuurivoimalan toimintaa yleisölle omasta näkökulmastani kirjoitettuna.

Oulu Pride 2018

Lisätty 14.08.2018

 


Pride saapui Ouluun juhlimaan yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja hyvinvointia viikon ajan 16 – 22.7. 2018 ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen. Pride starttaili jo maanantaina Kulttuurivoimalan taidepajan avoimilla ovilla. Sateenkaariliput liehuivat kaupungintalon edessä koko viikon.
”Alunperin oli puhetta että liput olisivat olleet salossa vain itse kulkuepäivänä lauantaina, mutta kaupunki on lähtenyt tapahtumaan oikein hyvin mukaan ja heiltä tuli vihreää valoa sille, että pidetään lippuja salossa koko viikon,” kertoo tapahtuman tuottaja Martu Väisänen.

 

Viikon jokaisena päivänä Oulussa oli mahdollista osallistua erilaisiin Pride-henkisiin tapahtumiin. Itse kulkue starttasi Rotuaarilta lauantaina 21.7 klo 13:00ja päätyi Åströmin puistoon klo. 14:00, johon värikäs porukka kerääntyivät yhteiseen puistojuhlaan. Iloisempaa ihmisjoukkoa on harvoin nähty, kadut täytti laulu ja nauru, räikeisiin höyhenasuihin sonnustautuneiden naisten tanssi, sekä nostalginen pop-musiikki yhdeksänkymmentäluvulta. Hymy tarttui herkästi myös sivustakatsojiin.
Tuottaja Väisänen oli hyvin ilahtunut kävijämäärästä; ihmisiä saapui paikalle enemmän kuin hän oli toivonutkaan. ”Kun katselin kummulta kuinka runsaslukuisena kulkue meni ohi, minulta pääsi itku. Ihan puhtaasta ilosta”, hän kertoi puheessaan.

Myös vastamielenosoitus oli olemattoman vähäistä. Erään järjestyksenvalvojan mukaan hänellä ei ollut tapahtuman aikana yhtäkään työtehtävää. Åströmin puisto tuntui täyttyvän yhteisestä ilosta. Siellä ketään ei katsottu pitkin nenän vartta.
Oulun Setan puheenjohtaja muistutti puheessaan ettei Pride-kulkueessa vastusteta mitään ideologiaa, vaanpuolustetaanihmisoikeuksia ja tasa-arvoa. Hyvä mieli on siis valttia.


 

 

"Epe osallistui prideen, koska halusi pari tuntia olla oma itsensä ilman, että hänestä tuntui kuin häntä katsottaisi jollain tavalla kieroon, tai että hänen pitäisi selitellä omaa itseään tai käyttäytymistään kenellekkään.
”Pride meni hyvin, odotettua sadettakaan ei tullut. Oli hienoa nähdä paikalla ihmisiä niin sankoin joukoin. En ehkä ole stereotyyppisin pridekävijä, mutta osittain juuri siksi halusin tänne lähteä; näyttääkseni sekä kävijöille että sivustaseuraajille että Pridessä on kaikenlaisia ihmisiä. Ei siis mitenkään mielenosoituksellisessa hengessä, vaan sillä ajatuksella että ihmisethän tapahtuman tekevät. ”

 

 

Paikalla kuvaamassa ollut Junes Lokka puhui myös tapahtuman rauhallisuudesta.
”Etelä-Suomessa ja Ruotsissa on ollut paljon enemmän levottomuuksia. Oulussa tapahtuma on edennyt todella rauhallisesti. Esimerkiksi Helsingissä ihmiset tuntuvat olevan vähän kireämpiä kuin täällä.”
Lokalla on kuitenkin myös eriävät mielipiteensä Pride-tapahtumia kohtaan.
”Ihmisten seksuaalisuus ei herätä itsessäni minkäänlaisia tunteita, kaikki saavat olla niinkuin haluavat, mutta propaganda, jatkuva tuputus ja kaupallistuminen tuovat peliin hieman ongelmia. Nykyään tuntuu että jos suhtaudut asiaan neutraalisti, sinut voidaan leimata vihaajaksi.”
Lokkaa arvelluttaa myös millä tavalla lapset liittyvät tapahtumaan ja puhuu yleisesti vähemmistöistä, lasten ympärileikkauksista ja siitä, miten jo pienille lapsille annetaan hormonihoitoja. Häntä arvelluttaa meneekö lasten seksualisointi yleisesti samaan suuntaan kuin Yhdysvalloissa.





 


Lapsensa kanssa kulkueeseen osallistuneella seksuaalineuvoja Heidi Huotarilla oli paljon sanottavaa Pridesta tapahtumana, seksuaalisuudesta sekä lasten osallistumisesta tapahtumaan.  

”Pridessä ei ole kyse mistään seksuaalisuudesta, vaan ihmisarvoista ja ihmisoikeuksien puolesta liputtamisesta. Kyse ei ole seksuaalipropagandasta, eikä seksuaalisuuden tyrkyttämisestä. Toisaalta jos seksuaalisuuden haluaa nostaa pinnalle, sekin on hyvä, koska seksuaalisuus on osa ihmisitä ja ihmisen persoonallisuutta. Se, mikä lasten mukaan ottamisessa on hienoa, on niiden arvojen lapselle välittäminen minkä mukaan lasta haluaa kasvattaa. Itselläni näitä arvoja ovat heikompien, pienempien ja hiljaisten ihmisten puolesta puhuminen, olkoot se nyt jonkun mielestä propagandaa jos vääryydet tuodaan ilmi, ja oikeus olla oma itsensä. Lisää arvoja ovat toisten kunnioittaminen, huomioon ottaminen, ja mahdollisuus rakastaa ketä haluaa tulematta vainotuksi ja kiusatuksi.
Lisäksi lapsen silmin tapahtumassa on iloisia ihmisiä, iloisia aikuisia jotka uskaltavat vähän repäistä värikkäissä vaatteissaan ja tanssiessaan. Eri kokoisia ja näköisiä ihmisiä, iloisena ja onnellisena. En kauheasti keksi muita tapahtumia missä lapsella olisi mahdollista nähdä tällainen aikuisten yhteinen ilo.
Jos lapsia halustaan suojella seksuaalisuudelta, se on mahdotonta. Seksuaalisuus on myös eri asia kuin seksuaalinen suuntautuminen. Lapsella on oma seksuaalisuus, kuten jokaisella meistä, joka kehittyy ja muuttuu jatkuvasti. Seksuaalisuus on osa meitä kuten fyysisyys ja psyykkisyyskin. Jos joku ajattelee lapsen kärsivän homopropagandasta, on se ajattelijan päässä. Lapsi ei näe homoja ja heteroita, lapsi näkee rakastavia tai välinpitämättömiä ihmisiä. Ei seksuaalisia suuntautumisia. Aikuisten tulisi oppia tästä; ihmistä ei määritä seksuaalinen suuntautuminen, vaan suhtautuminen muihin. ”



                                              


Lue kokonaan »

Klovni Sebastian

Lisätty 24.07.2018

Klovni Sebastian on kansainvälinen sirkusammattilainen, johon ihmiset ovat saattaneet törmätä sirkuksen lisäksi myös muun muassa tv:ssä, tarhoissa, laivoilla ja huvipuistossa. Hän huvittaa lapsia klovneeraamalla, taikuudella sekä myös vatsastapuhumisella. Nykypäivinä hän on myös juontajana Sirkus Finlandiassa. Tässä haastattelussa Sebastian kertoo ammatistaan esiintyjänä.


1. Miten päädyit alalle? Teitkö kenties koomikon töitä tai teatteria ensin vai syntyikö kutsumus jo lapsena?

Aloitin jo pienenä 6-vuotiaana tekemään taikatemppuja. Kipinä syttyi siitä, kun tapasin Jokeri Pokeri Box -taikuri Simo Aallon. Pikkuhiljaa pääsin myös esiintymään yleisön eteen. Kerran vuodessa ennen koulujen alkua Sirkus Finlandia vieraili aina Oulussa. Se oli maaginen paikka ja veti minua magneetin tavoin puoleensa. Minulla ei ollut rahaa lippuun, mutta johtajan rouva päästi minut aina telttaan, kun auttelin sirkuksessa pienissä töissä. Aina kun sirkus lähti, niin minulle jäi sellainen olo, että pitäisi päästä mukaan kiertämään. Sitten 16-vuotiaana lähdin sirkuksen matkaan. Tuosta ensimmäisestä kiertueesta on ensi vuonna kulunut jo 20 vuotta. Aika menee niin nopeasti.

Ensimmäiset vuodet pystyttelin telttaa ja hoidin kameleita sirkuksen tallilla. Välillä myin lippuja. Sitten vuonna 2001 presidentti Tarja Halonen oli tulossa näytökseen ja samana päivänä taikurin avustaja joutui jättämään shown. Pääsin hänen tilalleen ja ensimmäinen esitys pidettiin ilman isompia harjoitteluja presidentin istuessa aitiossa. Tuon kiertueen lopun olin sitten taikurin avustaja ja olin siirtynyt tallilta maneesille. Sitten seuraavana vuonna sirkukseen tuli espanjalainen klovniperhe. Yksi perheen jäsenistä joutui jäämään kotimaahansa ja minusta tuli klovni heidän esitykseensä. Tästä varsinaisesti alkoi ura sirkusesiintyjänä.


2. Mikä on sinusta klovnin määritelmä, ja kumpi on sinulle mieluisampi kutsumanimike, klovni vai pelle?

Klovnin ulkoiset merkit ovat melko selvät. Punainen nenä, maskia ja usein suuret kengät. Tietysti historia tuntee myös suuria klovneja, kuten Charlie Chaplin, joka ei käyttänyt tavallista klovnimaskia. Mutta se mitä klovni on, on jännempi kysymys. Minulle klovni on ikään kuin karikatyyri ihmisestä. Eli toisin kuin näyttelijä, joka tekee roolin ja muuttuu joksikin toiseksi, klovni käyttää työhön omaa persoonaa. Eli hän on melko pitkälti oman itsensä liioiteltu versio. Kun seuraa tavallisia ihmisiä erottuu heistä monesti koomisia piirteitä. Klovnin työssä nuo piirteet alleviivataan ja nostetaan esiin. Jonkin verran klovnilla voi olla juttuja, joita hänen siviiliminässään ei ole. Mutta kuitenkin kaikilla hyvillä klovneilla tuntuu olevan sellainen selkeä yhtymäkohta omaan persoonaan. Se on myös samalla se, miksi ihmiset samaistuvat klovniin. He tunnistavat klovnissa jotain tuttua ja inhimillistä. Klovni joutuu samoihin tilanteisiin ja ongelmiin kuin ihmiset. Klovni vaan ei osaa hoitaa asioita ihmisten tavoin "huomaamattomasti".

Itse olen aina käyttänyt nimitystä klovni. Tämä varmaan johtuu siitä, että alusta saakka esiinnyin myös ruotsin kielellä ja silloin klovni toimii niin Oulussa kuin ruotsin kielisillä alueilla. En kuitenkaan pahastu vaikka minua kutsutaan usein pelleksi. Se on sama asia, kunhan ihmisillä on hauskaa.


3. Miten hahmosi syntyi ja mitä yhtäläisyyksiä löydät siviiliminästäsi ja hahmostasi?

Tuohon vähän viittasinkin äsken. Kyllä yhtymäkohtia on paljon ja ne tekevät hahmosta uskottavan. Klovni Sebastian vaan on todella paljon rohkeampi kuin minä. Ehkä klovnissa myös kuvastuu se millainen haluaisin olla. Aloittaessani klovnina olin varmaan enemmän vain oma itseni - Séppo klovniasussa. Vuosien varrella hahmosta on noussut esiin tietyt piirteet ja siitä on piirtynyt yhä selkeämmin sellainen liioiteltu ja hassu versio minusta.


4. Kerro hieman kiertue-elämästä ja mitä työpäiväsi pitävät yleensä sisällään, onko muutoksia paljon vai voiko klovnin työstä tulla rutiinia?

Sirkuksessa aamu alkaa yleensä klo kuuden aikaan. Silloin me pakataan vaunut ja matkustetaan seuraavalle paikkakunnalle. Siellä alkaa sitten teltan pystytys, johon minä en osallistu. Usein vierailen aamupäivällä kouluissa tai muualla mainostamassa esitystä. Teen hieman temppuja ja kerron sirkuksesta. Päivällä kaikki rekvisiitta valmistellaan teltassa (tänä vuonna, kun toimin juontajana, minulla ei ole niin paljoa tavaraa kuin esim. silloin kun olen klovnina). Sitten paria tuntia ennen näytöstä on soundcheck ja meikin ym. valmistelu. Esitys kestää reilut 2 tuntia, jonka jälkeen alkaa aina tavaroiden pakkaaminen. Sitten mennään jo nukkumaan, että jaksaa taas aamulla matkata.

Klovni ei varmasti koskaan voi tehdä työtään pelkällä rutiinilla. Kaiken aikaa täytyy havaita yleisön reaktiot ja olla valmiina vastamaan niihin. Se on ainoa tapa, millä esitys pysyy elävänä, eikä näytä harjoitetulta jutulta. Vaikka paljon valmiiksi harjoiteltua täytyy olla pohjalla. Yksi naurua herättävä asia on yllätys. Ja jotta pääset yllättämään ihmiset, on kaiken todella näytettävä juuri tapahtuvalta sattumalta.

Tein viime vuonna pienen videon sirkuksen päivästä. Katso video tästä.


5. Klovnin työ eroaa varmasti paljolti perusteatterista tai improvisaatiosta. Pelaatko lavalla enemmän tunteella vai fysiikalla ja
kuinka usein aikuinen ihminen leikkii?

En ole koskaan ajatellut itseäni näyttelijäksi. Ja luulen, että aika monet klovnit olisi huonoja näyttelijöitä. Tämä johtuu juuri siitä, että ajatus on erilainen. Näyttelijä muuttuu ikään kuin tyhjäksi paperiksi ja ottaa sitten roolin ja ui tämän ajatuksiin ja liikkeisiin. Klovni taas on hyvin pitkälti oma itsensä, mutta liioiteltuna versiona. Näyttelijät osaavat myös oppia aina uuden roolin uutta näytelmää varten. Klovni taas tekee samaa hahmoa usein koko elämänsä. Eli tunteella varmasti tehdään paljon, ja sitten taas ulkoa opittu runko on liikkeitä ja fysiikkaa. Klovni on todellakin aikuinen joka leikkii ja se tekee varmasti klovnista juuri lapsille mieluisan. Hän on jollain tavalla aikuinen, mutta käyttäytyy kuin lapsi. Klovni ei tottele ja lapsen tavoin klovnin pitäisi oppia virheistä. Klovni ei myöskään koskaan voi käyttäytyä tai esimerkiksi vastata lapsille aikuisten tavalla, koska tämä rikkoisi sen illuusion siitä, millainen klovni on. Eli taas mennään siihen, että klovni ei ole niinkään hahmo, jonka voi jättää, vaan se kulkee esittäjänsä matkassa ja esittäjä taas kulkee klovnin matkassa.

 

6. Puhutaan hieman klovnipelosta. Kuinka se vaikuttaa ammattiisi, onko sinulla joitain kikkoja millä yrität pehmittää mahdollisesti pelokkaiden
katsojien sydämiä? Miten itse näet koko tämän ilmiön?

Tämän aiheen voi minun mielestäni jakaa kahteen osaan. Eli tavalliseen klovnien pelkoon, mitä on aina ollut, ja sitten syksyllä 2016 alkaneeseen median levittämään klovnihulluiluun. 

Ihan alusta saakka lapsille esiintyessä on tullut vastaan, että joskus lapset pelkäävät klovneja. Tämä ei ole pelkästään klovnien ongelma, vaan jotkut lapset pelkäävät yleensäkin, kun vaikka päiväkodille on tulossa joku vieras. Olen todennut tämän siitä, että nämä lapset itkevät jo ennen kuin näkevät esiintyjän. Ja sama pätee tuttuihin taikureihin, jotka eivät näytä klovnilta.

Tavallisesti näissä tilanteissa neuvon päiväkodeissa, että näitä pelkääviä lapsia ei viedä kokonaan pois, vaan esimerkiksi he voivat mennä jonkun aikuisen kanssa viereiseen huoneeseen. Sieltä he voivat halutessaan vähän kurkkia mitä tapahtuu. Kun nämä lapset huomaavat, että muut lapset nauravat ja heillä on hauskaa, niin pelko laantuu. Joskus nämä alussa pelänneet lapset tulevat pikkuhiljaa takaisin ja osallistuvat lopussa jo esitykseen. Pois viemisessä on se huono puoli, että tällaiselle lapselle voi jäädä ainoaksi muistikuvaksi se, että oli itkua ja näki klovnin vilaukselta. Se vahvistaa tunnetta, että tilanne oli pelottava ja he varmasti pelkäävät seuraavallakin kerralla. Usein myös huomaan esitystä odottaessani, että juuri päiväkodeissa tädit joskus ovat vähän itse syyllisiä jännittyneeseen ilmapiiriin. He sanova lapsille, että "se on hauska pelle, ei tarvitse pelätä." Silloin aikuiset tuovat tuon PELKO-sanan tilanteeseen ja se voi alkaa mietityttämään lapsia. Olisi parasta, että lapset saisivat itse tehdä valinnan miten suhtautua tilanteeseen.

Nuorilla on yleensä se vaihe, että klovnit ovat lasten juttuja, joten monesti heillä on ollut tapana tulla kertomaan, että he pelkäävät klovneja. Koska he tulevat kertomaan asian minulle, niin en usko että pelko on todellinen tai kovin vahva. Jos heillä olisi se todella vahva pelko, niin uskoisin heidän välttelevän minua, eikä tulevan minun luokseni. Toinen asia, mitä nuoret sanovat minulle on: "pelkään klovneja, mutta en pelkää sinua.” Tämä on mielestäni todellinen avain siihen, mitä he pelkäävät. Uskon heidän tarkoittavan pelollaan Amerikkalaistyylistä klovnia. USA:n traditioon kuuluu, että klovnilla on todella vahva koko kasvot peittävä meikki ja usein kirkkaan värinen peruukki. Esiintymistyyli eroaa Eurooppalaisesta ja klovnit käyttäytyvät ja puhuvat usein animoitujen piirroshahmojen tavoin. Uskon, että tuo epänormaali käytös on se, mitä jotkut ihmiset pelkäävät. Eurooppalaiseen perinteeseen ei liity niin vahva maski ja esiintymistyylejä on monia. Yleisesti voi sanoa, että klovnit ovat ihmismäisempiä.

Olen huomannut, että jos tapahtumissa täällä Suomessa joku henkilö (ei ammattiklovni) pukeutuu klovniasuun, niin tyyli on yleensä juuri tuo amerikkalainen tyyli. Tämä on varmasti tuttu television ulkomaisista ohjelmista. 

Vuonna 2016 kuulin klovnikolleegoilta Yhdysvalloista, kuinka klovnisäikyttelyt olivat siellä nopeasti levinneet ja saaneet hullun mittakaavan. Sain puhelun iltalehden toimittajalta. Suomessa ei vielä ollut mitään pelotteluja tapatunut, mutta toimittaja halusi kirjoittaa asiasta. Ehdotin, ettei aiheesta kirjoitettaisi, koska sitä ei tapahdu täällä. Pahimmillaan nuoret voisivat juurikin saada idean hölmöilyyn jos siitä aletaan täällä puhua. Toimittaja kuitenkin vetosi siihen, että lehdistön tehtävä on kertoa asioista ja ilmiöistä. Niinpä annoin haastattelun. Sen voi lukea tästä.

Pian suomalaisnuoretkin alkoivat harrastaan tätä pelottelua ja lehdet kirjoittivat siitä kovasti. Ilta-Sanomat halusivat tehdä videon, jossa klovni Sebastian "vihaisena" haukkuisi pelottelijaklovnit. Kieltäydyin tuosta. Sanoin, että voin omana itsenäni ja esiintyjänä puhua asiasta, mutta en klovnihahmossa. Koska klovni ei ole vihainen. Teimme sitten kompromissin ja puhuin klovnihahmossa, mutta en toimittajan haluamaa tekstiä enkä vihaisena. Jutun löytää täältä

Syksyllä 2016 sain olla koko ajan puhumassa asiasta milloin kenenkin tapahtumajärjestäjän tai muun kanssa. Se tuntui hyvin turhauttavalta ja epäreilulta. Asiallahan ei ollut mitään tekemistä meidän oikeiden klovnien kanssa. Nuoret kävivät säikyttelemässä amerikkalaistyylisen klovnin näköisissä naamioissa ja oikeilta klovneilta vaadittiin selitystä ja kysyttiin mitä asialle tehdään. Eihän meillä ollut mitään keinoa estää tuota. Minua pyydettiin jo sovituissa esityksissä esiintymään ilman klovniasua. Kieltäydyin, koska olen klovni. Sanoin, että on kaksi vaihtoehtoa. Tulen esiintymään kuten on sovittu tai perumme keikan. Yhtään keikkaa ei peruttu.

Suomen klovnit alkoivat tuolloin valmistella isoa yleisötapahtumaa, jossa oikeat klovnit olisivat muistuttaneet mitä oikeat klovnit ovat. Minua pyydettiin tuohon mukaan. Olin eri mieltä. Ehdotin, että tapahtuma perutaan ja me jatkamme työtä entiseen malliin, koska me emme olleet syyllisiä tähän hullutukseen. Vanha sanonta "Älä juokse, jos kukaan ei jahtaa sinua” sopii tähän. Pelkäsin myös lehdistön revittelevän tällä tapahtumalla ja se pahimmillaan kääntyisi meitä vastaan. Minua kuunneltiin ja tapahtuma peruttiin. Lokakuun jälkeen tuo juttu sitten onneksi unohtui. Se hyvä puoli netin ja muun median välityksellä leviävissä hullutuksissa onneksi on, että ne ovat pian vanhoja.

Viime syksynä 2017 lehdistö yritti aloittaa taas klovnihysterian. Sain jälleen haastattelupyyntöjä. Kieltäydyin niistä ja kirjoitin aiheesta omalle facebook-sivulle sen, mitä sanottavaa on. Lehti lainasi juttua

Viime syksynä se ei sitten onneksi juurikaan ottanut tuulta siipiensä alle lehdistön yrityksistä huolimatta.

Tuosta koko jutusta jäi erittäin ikävä maku, koska olen tehnyt työtä sen eteen, että ihmisillä olisi hauskaa ja ihmisillä olisi hyvä olla. Tämä ilmiö käytti tätä traditiota johonkin täysin päinvastaiseen. Se loukkasi. Sain myös syksyllä 2016 jopa aikuisilta kuulla hyvin loukkaavia ja järjenvastaisia kommentteja. Uskon kuitenkin, että oikeat klovnit ovat ja pysyvät vaikka muoti-ilmiöt vaihtelevat. Ihmisille, jotka aidosti ja oikeasti pelkäävät klovneja, en oikein osaa muuta suositella, kuin kokeilla ja nähdä oikea klovni. Käsitys voi muuttua, jos klovni on ammattilainen. Tai sitten vain vältellä klovneja, jos se tuntuu hyvältä ratkaisulta.



7. Millaisia terveisiä haluaisit lähettää ihmisille jotka olisivat kenties kiinnostuneita klovnin työstä tai työstä sirkuksessa? Kuinka
suomalaiset yleensä pääsevät alalle mukaan?

Sirkus ja klovneria ovat molemmat mahtavia eläviä perinteitä, jotka ovat säilyneet maailmassa satoja vuosia. Tämä kertoo, että niille on tarvetta. Jos joku on kiinnostunut komediasta ja klovneriasta, niin siihen kannattaa rohkeasti tutustua. Itsestään voi löytää hyvin paljon uutta klovnerian kautta. Tyylejä ja tapoja on myös niin paljon, että hyvinkin erilaiset ihmiset voivat onnistua klovneriassa. Klovneilta voi myös kysyä apua ja ideoita. Itse pidän sitä aina suurena kohteliaisuutena, kun saan yhteydenottoja nuorilta aloittelevilta esiintyjiltä ja he pyytävät neuvoa. Ja mielellään autan ja opastan eteenpäin. Klovnien esiintymispaikat ovat myös moninaiset, tapahtumat, lastenjuhlat, sirkuksesta, sairaalat. Erilaisissa paikoissa kaivataan eri tyylisiä klovneja.

 


Sebastianin omat kotisivut löydät täältä: http://www.klovnisebastian.fi/

 



Lue kokonaan »

Silo Day

Lisätty 26.06.2018


Lauantaina 16.6.2018 järjestettiin Toppilassa ulkoilmatapahtuma Silo Day. Silo Day on jatkumo Silo’s Open Daylle, joka on ollut vuosittainen tapahtuma Oulun Meri-Toppilassa. Silo’s Open Dayn tarkoituksena oli avata Alvar Aallon suunnitteleman siilorakennuksen ovet ihmisille kulttuurin merkeissä. Siilossa on ollut sisällä vuodesta toiseen taidenäyttelyjä, erilaisia luovan tekemisen työpajoja, elävää musiikkia, ynnä muuta kulttuuriin liittyvää toimintaa.


KUVA: STUDIO SIILO - KULTTUURIVOIMALA RY / LOTTA NURKKALA

Tänä vuonna tapahtuma järjestetään ulkona. Siilon katto vuotaa ja sen sisätilat ovat vaurioituneet siihen kuntoon, ettei sen ovia enää voida avata yleisölle. Kaupungin kanssa on käyty keskustelua siilon kunnostamisesta jo vuodesta 2009, mutta nämä keskustelut eivät ole vielä tuottaneet tulosta, jotta siilo olisi saatu kuntoon. Alvar Aallon 30-luvulla suunnittelema rakennus on kulttuurillisesti tärkeä, suojeltu Meri-Toppilan maamerkki, eikä sen purkaminen tule kysymykseen. Esimerkiksi arkkitehtiopiskelijat ulkomailta asti käyvät aika-ajoin katsomassa siiloa.

Muun muassa näillä sanoilla tapahtuman avaa aloituspuheessaan Kulttuurivoimalan varapuheenjohtaja Sami Hänninen. Hänninen muistuttaa yleisöä siitä, että Silo Day ei ole vain Kulttuurivoimalan järjestämä tapahtuma, vaan yhdessä tekemisen ja vaikuttamisen tulos. Mukana Silo Dayta järjestämässä ovat olleet Toppilan Sale ja sitä kautta Arina, Toppilan asukastupa Alvari, Oulun Kiipeilykeskus, Oulun Frisbeeseura sekä Oulun kaupunki. Yhdessä tekeminen, hauskanpito ja tapahtumien järjestäminen onkin Hännisen mukaan jopa kulttuurisiilon kuntoa tärkeämpi asia. 


KUVA: STUDIO SIILO - KULTTUURIVOIMALA RY / LOTTA NURKKALA


Sää on osunut tapahtuman kantilta kohdilleen ja Toppila kylpee leppeässä auringonpaisteessa. Paikalla on elävää musiikkia, kirpputoripöytä sekä erilaisia työpajoja. Aktiviteettina paikalla on muun muassa frisbeegolfia. Hyvätuulinen Tuula Naskali Kulttuurivoimalan seniorikerhosta vetää paikalla crocsin heittoa lapsille. Tapahtumapäivän ajan viereinen Oulun kiipeilykeskus avasi ihmisille ovensa tutustumiskiipeilyn merkeissä alennettuun hintaan. Virvokkeiden ja voileipien lisäksi myynnissä on erilaisia käsitöitä; käsin tehtyjä ranne- ja kaulakoruja, Tikaka nimellä tunnettu taiteilija myy itse tekemiään kortteja, ja Sielunsiveltimen Thor Eerik ja Alan K.K. pitävät kuvataidenäyttelyä ja taidemyymälää. Lisäksi Sielunsivellin pitää yhteisömaalaustyöpajaa, jossa ihmiset saavat tulla itse kokeilemaan maalaamista. Thor Eerik soittaa ihmisten iloksi myös akustista kitaraa naamio päässä, taiteilijapersoonana Cosmic Fool. Naamioitunut leppoinen kitaristi tuntuu olevan varsinkin lasten mieleen. 


KUVA: STUDIO SIILO KULTTUURIVOIMALA RY / LOTTA NURKKALA

 

Samankaltaista maalauspistettä pitää myös Kulttuurivoimalan Christian Mauchauffée, joka maalaa itsekin paikan päällä lämpimässä  ulkoilmassa. Monet katsojat käyvät ihailemassa Christianin kädenjälkeä, ja tämä innostaa useampia ihmisiä myös kokeilemaan maalaamista itse. Sami Hänninen pitää paikalla potrettiparkkia, jossa ihmiset saavat käydä valokuvauttamassa itsensä. Päälavalta hieman syrjemmässä Jussi Alaraasakka ja Petri Miettinen pitävät elektronisen musiikin pistettä, jossa niin ikään ihmiset voivat käydä itse kokeilemassa tiskijukan taitojaan. Nappulat ovat jälleen kerran kovasti varsinkin lasten mieleen. Energisimpänä työpajana paikalla on Underground Movesin katutanssijamit, joka villitsi menoa positiivisesti. 


KUVA: STUDIO SIILO KULTTUURIVOIMALA RY / LOTTA NURKKALA

Noin tunnin välein päälavalle astelee elävän musiikin esittäjiä. Aloituspuheen jälkeen lavalla nähdään ensimmäisenä kanteletta soittava ja  laulava Katri Kangas. Tämän jälkeen esiintyy Karoliina Inkilä, joka soittaa ukulelella mm. metallicovereita. Kulttuurivoimalan oma duo Pia ja Paavo soittavat akustisesti popmusiikkicovereita. Duo Pula Ulapalla musisoi kauniisti sähkökitaralla ja koskettimilla. 

Tapahtuman lopuksi Jussi ja Pete siirtävät elektronisen musiikin välineensä päälavalle ja soittavat keikan The Andruids -bändinä, jonka jälkeen loppujamit alkavat. Ihmiset innostuvat rummuttamaan ja tanssimaan konemusiikin siivittäminä ja saippuakuplat täyttävät kentän. Yksi ihminen jonglööraa. Vahva yhteisöllisyys on aistittavissa ilmassa ja kaikilla vaikuttaa olevan hauskaa. Talkoohengessä tehty työ on kantanut hedelmää ja tapahtuma on onnistunut. Iloon on syytä, ja näihin tunnelmiin on hyvä palata jälleen ensi kesänä.

Lue kokonaan »

ICT-paja

Lisätty 11.06.2018

ICT-paja vastaa muun muassa Kulttuurivoimalan verkon ylläpidosta ja tietokoneiden huollosta. Haastattelin paria, jo pidempään pajalla työskennellyttä konkaria, Perttiä ja Paavoa.

Pertti on haastattelun aikaan työskennellyt pajalla melkein päivälleen vuoden. Hän työskenteli elektroniikka-alalla jo kahdeksankymmentäluvulla ja suurimman osan yhdeksänkymmentäluvusta hän työskenteli Rautaruukin teknologiakylässä. 2010-luvulla hän jäi kuitenkin työttömäksi ja kävi erilaisilla TE-toimiston tietotekniikkakursseilla ennen kuin päätyi ensin vuosina 2013-2014 töihin asukastupa Alvariin ja sieltä Kulttuurivoimalaan.

Paavo taas on työskennellyt pajalla jo vuodesta 2014, enemmän tai vähemmän pätkissä. Hän on valmistunut Oulun yliopistosta diplomi-insinööriksi ja 90-luvun ja 2000 -luvun vaihteessa 10 vuotta VTT:llä ensin tutkimusharjoittelijana ja sen jälkeen tutkijana. Joitain vuosia meni tämän jälkeen työttömänä ennen Kulttuurivoimalalle tuloa.

Yleisesti miehet toimivat Kulttuurivoimalalla erilaisissa huoltotehtävissä. Heihin otetaan yhteyttä ensimmäisenä jos tai kun jossain paikan useista tietokoneista ilmenee ongelmia tai sisäisessä verkossa häiriöitä. Pertin kokemuspohja alalta on sen verran laaja, että hän luonnehtii itseään firman MacGyveriksi.
”Olen korjannut kaikkea mahdollista työpaikan silitysraudasta lähtien ja lukkoseppänäkin saanut olla. Vaihdellut loisteputkia ja huoltanut kaikenlaista elektroniikkaa mitä joko `firmalla` tai työkavereilla on mennyt rikki. Ompelemaan en kuitenkaan ole ruvennut”, hyväntuulinen mies naurahtaa.


KUVA: STUDIO SIILO - KULTTUURIVOIMALA RY / JONNE "JONNE J HEEBANA" WASELIUS 

 

”Viimeaikoina olen tehnyt Kulttuurivoimalan mediapajalle omia ledivalaisimia. Niitä on nyt valmistumassa neljäs. Tilaamme osat joista askartelen valaisimia jotka ommellaan kankaalle / keinonahalle. Valmiit valot ovat paljon kevyempiä ja helpompia käyttää ja kantaa mukana kuvauskeikoille ja ovat toki itse tehtynä halvempia kuin valmiina ostetut. Silti ne ovat todella tehokkaita ja olen saanut mediapuolen ihmisiltä kiitosta.”

Paavon aloittaessa ICT-pajalla 2014 Kulttuurivoimala oli saanut lahjoituksena oppilaitoksilta ja Oulun kaupungilta vanhoja poistoon meneviä tietokoneita. Paikalla oli myös ammattikoulun harjoittelijoita ja yhdessä ihmiset näitä koneita huolsivat ja päivittivät Kulttuurivoimalalle uuteen käyttöön. 

”Sen jälkeen täällä on päässyt osallistumaan vaikka minkälaisiin projekteihin, sekä korkealentoisiin että arkisiin hommiin. Työnkuva on sinänsä laaja ja vaihtelee eri ajanjaksoista ja voimalan projekteista riippuen. Tänä päivänä lähinnä pidetään yllä tietojärjestelmiä henkilökunnalle ja niin kuin sanottu, vastaamme siitä, että laitteet toimivat. Alvarissa työskentelen viikoittain ATK-neuvojana. Sieltä saa tulla pyytämään neuvoa mikäli tarvitsee apua tietokoneiden tai älypuhelimien kanssa, pientä rahallista korvausta vastaan. Tarkistamme laitteita ja huollamme sikäli kuin tarve vaatii. Lähinnä asiakkaat ovat koostuneet vanhuksista. Alvarissa toimin myös seniorikerholla, siellä jutellaan vanhusten kanssa mukavia, käydään heidän kanssaan joskus retkillä ja välillä pelataan esimerkiksi tuppea.”
 

Pertin mielestä parasta Kulttuurivoimalalla työskentelyssä on tietty rentous.
”Täällä työnteko ei ole mitään liukuhihnatyötä. Jos mikään laite ei mene rikki niin projektien kanssa saa työskennellä omaan tahtiin ilman että joku on jatkuvasti hengittämässä niskaan. Ehkä haastavimpia ovat tilanteet joissa ulkomaalaistaustaiset tulevat pyytämään neuvoa esimerkiksi älypuhelimensa takia. Siinä tulee vastaan tietty kielimuuri – yhteistä kieltä ei oikein löydy ja kun heidän puhelimensakin ovat monesti säädetty meille täysin vieraalle kielelle, käy ongelman selvittäminen välillä hankalaksi. Parhaamme tietysti aina yritetään ja jos ei korjaaminen millään onnistu, neuvomme mistä asiakas apua voi saada. Alvarissa työskennellessäni vuosia sitten yritin neuvoa eräälle ulkomaalaistaustaiselle pariskunnalle miten verkkopankissa voi maksaa laskut. Sen muistan vaikeana hommana, kun en itse ollut ikinä kyseisen pankin verkkopankkia käyttänyt ja yhteinen kieli oli tiukassa.”
 

”Kielimuurin kanssa on välillä pieniä ongelmia”, Paavokin myöntää. ”Mutta toisaalta, välillä kun ihmiset tulevat tuosta viereisestä Kielikylvystä pyytämään meiltä neuvoa, kun heillä on esimerkiksi kotonaan tietokone sekaisin ja vika on selvästi ohjelmistossa ja vaatii tekniseen tukeen soittamista, niin homma on helpompaa hoitaa siten, että me soitamme tekniseen tukeen heidän puolestaan, selvitämme vian ja sitten hoidamme sen. Ulkomaalaistaustaisille teknisiin palveluihin soittaminen on hyvin hankalaa, ohjelmistokieli on kantasuomalaisillekin vaikeaa ymmärtää. Sekin kuuluu toimenkuvaamme; löytää asiakkaille vastauksia ja tukea mikäli me emme itse sitä suoraan voi antaa.”

Molemmat miehet ovat viihtyneet Kulttuurivoimalalla hyvin ja tuntevat olonsa töissä kotoisiksi. Molemmat kertovat henkilökunnan vaihtuneen useamman kerran heidän työskentelynsä aikana ja heidän mielestään nykyisellä henkilökunnalla on asiat hyvin hanskassa ja firma pyörii oikein mukavasti.

ATK-palveluiden hinnaston löydät täältä Kulttuurivoimalan verkkosivuilta.

Lue kokonaan »

Mediapaja

Lisätty 14.03.2018

Kulttuurivoimalan mediapaja tuottaa monenlaista mediasisältöä aina äänestä animaatioon ja valo- sekä videokuvauksiin. Paja tarjoaa alasta kiinnostuneille ihmisille paikkoja kuntouttavaan työtoimintaan vertaisoppimisen keinoin, ja opiskelijoiden on mahdollista suorittaa paikalla harjoitteluja sekä opintonäyttöjä.

 

Mediapajalla toimii ohjaajina alan rautaisia ammattilaisia, jotka myös myyvät mediapajan palveluita ulkopuolisille tilaustöinä. Kulttuurivoimalan mediapaja vastasi muunmuassa vuonna 2018 vuotuisen lumenveistokilpailun Baltic Snow Callin kuvauksista. Mediapajan ammattilaiset suhtautuvat vakavasti alan hintojen polkemiseen sekä kilpailun vääristämiseen ja näin ollen tilaustyöt tehdään aina heidän toimestaan eivätkä kuntouttavassa tai opiskelijaharjoittelussa pajalla olevat ole tilaustöissä mukana.

Huumorin kukka ei ole pajalla lainkaan vieras käsite – ohjaus toimii rennolla mutta ammattimaisella tavalla ja jokaisen on mahdollisuus oppia paikalla jotain uutta. Esimerkiksi kuvaamisesta pääasiassa kiinnostuneet ihmiset voivat halutessaan tutustua animaation alkeisiin ja sitä rataa. Tiimityöhön panostetaan vahvasti ja tämän vuoksi rentoutunut mutta tarpeen tullen jämerä ilmapiiri ja ohjaus ovat avainasemassa. Se on omiaan luomaan työntekijöille valpasta aina valmis -henkeä saamatta työntekoa tuntumaan rautalangan maku suussa syötävältä pakkopullalta. Ohjaajat ottavat huomioon esimerkiksi kuntouttavaan työtoimintaan tulleiden tekijöiden aiemmat kokemukset ja valmiit kyvyt ja lähtevät edistämään tekijöiden osaamista sen pohjalta. Kyvykkäiden tekijöiden on mahdollista hioa taitojaan entisestään ja aina on varaa myös oppia jotain uutta, tai kerrata vanhoja, kerran opeteltuja mutta sittemmin unohdettuja taitoja.

 

Mediapajalla käytettävä laitteisto on huippuluokkaa. Media-alan ohjelmistoja ja laitteita päivitetään jatkuvasti jotta kaikki pysyisi ajan tasalla ja tuotettu materiaali olisi mahdollisimman huippuluokkaista. Pajalla on myös oma kuvausstudio. Laitteiden ja tilojen vuokraaminen ulkopuolisille on myös mahdollista.

 

Erilaisten töiden tekemisessä oikeastaan vain mielikuvitus on rajana; niin musiikkivideoiden, valokuvasarjojen, logojen, animaatioiden kuin lyhytelokuvankin tekeminen on mahdollista. Tiimityöskentelyyn panostetaan mutta ketään ei toki pakoteta mihinkään, suuremmissa projekteissa voidaan soveltaa ja jakaa työryhmää niin, että epäsosiaalisempienkin ihmisten kädenjälki tulee näkyviin ilman että projekti tuntuu hajanaiselta, kiitos ammattilaisten ohjauksen. Paikan mukava ilmapiiri on kuitenkin yleensä omiaan sulattamaan jään ihmisten väliltä ja pian tiimissä työskentely voikin tuntua oikein mukavalta!

 

Jos olet kiinnostunut alasta, valmis kehittämään osaamistasi, oppimaan uutta ja tuomaan omaa visiotasi mukaan projekteihin, on mediapaja sinua varten.

Lue kokonaan »

Kulttuurikylpy

Lisätty 29.01.2018

Kulttuurivoimalan Kulttuurikylpy on tarkoitettu edistämään maahanmuuttajien suomen kielen taitoa ja sillä haetaan kulttuurien välistä kohtaamista ja vuorovaikutusta. Eri maista tulleet ihmiset, suomalaiset mukaan luettuna, oppivat toinen toistensa kulttuuriperintöä hyvässä hengessä vertaisoppimisen menetelmin. Kävin tutustumassa Kulttuurikylvyn toimintaan kahden päivän ajan.

 

Tiistai, 23.1.2018

 

Aamulla Kulttuurikylvyssä puhutaan Suomen presidenttiehdokkaista. Vaalit ovat pian ja jotkut kylpyläisistä ovat äänioikeutettuja. Sananvaihto on yhtä kovaa kuin silloin kun kantasuomalaiset puhuvat ehdokkaista – lähinnä siksi etteivät kylpyläiset tunne ehdokkaita ja täällä heille selvitetään millaisia asioita kukin ehdokas ajaa.

Ohjaajan mukaan tämän hetkinen ryhmä osaa suomea jo varsin hyvin. Muutoin poliittisista asioista ei edes puhuttaisi, vaan opastus lähtisi täysin alkeista. Osa maahanmuuttajista opiskelee tällä hetkellä suomen kieltä koulussa ja ovat täällä harjoittelussa treenaamassa puhetta ja perinteistä kanssakäymistä. Kulttuurikylpy toimii kohtaamispaikkana sekä vapaampana oppimispaikkana, ja sen avainasemassa ovat vertaisohjaajat.

 

Suurin osa kylpyläisistä on ollut Suomessa yli viisi vuotta, jotkut yli kymmenenkin, mutta pieni osa vain reilun vuoden. Heidän koulutusasteensa vaihtelee; jotkut ovat käyneet kotimaassaan lukion ja haaveilevat yliopisto- tai ammattikorkeakoulutuksesta sitten kun paikallinen kieli on tarpeeksi hyvin hallinnassa. Osa on töissä huoltoaloilla kuten siivoajina, yksi etsii töitä bussinkuljettajana. Ihmisiä tulee Kulttuurikylpyyn paljon eri maista, tällä hetkellä heitä on mm. Somaliasta, Irakista, Afghanistanista, Eritreasta ja Palestiinasta.

 

Yleensä Kulttuurikylpy aloittaa aamunsa selkokielisillä uutisilla ja muilla konkreettisilla ajankohtaisilla asioilla internettiä ja suurta näyttöä apuna käyttäen. Samalla opetellaan yhteiskunnallisia ja kulttuuriin liittyviä termejä ja sanoja. Esimerkiksi presidenttiehdokkaista puhuttaessa puhutaan myös hieman oikeistosta ja vasemmistosta, ilmaisesta koulutuksesta, uskonnonvapaudesta ja muusta sellaisesta – yksinkertaistettuna pähkinänkuoressa, mutta pääasia on että heikomminkin suomea osaavat kylpyläiset saavat jonkinlaista käsitystä siitä millainen maa Suomi on asua. Ruokatunnin jälkeen homma on aikalailla yleistä juttelemista suomeksi. Kulttuurikylvyn sääntöihin kuuluukin toisten kunnioittamisen lisäksi muun muassa se, että kaikkien tulisi puhua suomea, tai edes yrittää. Rento jutustelu on tärkeää, koska perus keskustelutaitojaan täällä ollaan hakemassa. Parhaiten suomea osaavat heittävät jo huultakin hyvin luontevasti. Osa ihmisistä opettelee samalla neulomaan lämpimiä vaatteita.

 

Keskiviikko, 24.1.2018

 

Yöllä on tullut lunta. Osa porukasta alkaa lumitöihin, osa jatkaa kutomista. Kylpyläiset ovat oppineet tekemään lumitöitä Kulttuurivoimalassa  ollessaan ja tekevät niitä ihan mielellään. Työn teosta ei puutu intoa ja homma onkin nopeasti valmis. Alussa kolan käytön opettelu oli hankalaa, mutta melko nopeasti homma on runsaslumisen talven aikana alkanut luonnistumaan. Miehiä naurattaa.

 

Seuraavaksi on taas vuorossa selkokieliset uutiset. Uutiset pysäytetään aina vähän väliä ja ohjaaja selittää avainsanoja. Jos joku ei ymmärrä uutisten pointtia, uutiset pysäytetään ja ohjaaja selventää. Ihmiset juovat teetä ja tunnelma on varsin rento, ei lainkaan kuten koulun penkillä. Ruokatunnin jälkeen jutustelun lomassa ohjaajat muun muassa esittelevät kylpyläisille mitkä paikat Suomessa työllistävät tällä hetkellä parhaiten ja mille aloille työvoimaa kaivataan. Joltain kylpyläiseltä on hajonnut puhelimesta näyttö ja ohjaajat neuvovat mistä liikkeestä kannattaisi kysellä korjausta. Kylpyläisiä siis autetaan myös arkipäiväisissä asioissa ja rennossa ilmapiirissä ohjaajilta on helppo kysyä neuvoa arkisiinkin asioihin, oli kyseessä sitten auton tai puhelimen huolto, virastoasiat tai jonkin tietyn paikan etsintä.

Kulttuurikylvyn osallistujakunta vaihtuu suhteellisen usein. Kouluharjoittelijat ovat kylvyssä viikkoja, te-toimiston kautta tulevat kuukausia.Tästäkin syystä toiset kylpyläiset osaavat suomea paremmin kuin toiset, mutta paremmin osaavat myös neuvovat toisia mielellään, varsinkin jos lähtökohtainen äidinkieli on sama. Ihmiset tutustuvatkin Kulttuurikylvyssä paljon myös oman kotimaidensa kansalaisiin, joita eivät tunne entuudestaan.

 

Pidempiaikaisten osallistujien kehitys on ollut suurta. Rento ilmapiiri ja jutustelu tekee tehtävänsä; ihmiset puhuvat muutaman kuukauden jälkeen jo selkeää suomea ja morjenstavat ja iskevät juttua ihan samoin kuin kuka tahansa suomalainen. Uudet ihmiset ovat tullessaan hieman arkoja, mutta kauaa kylvyssä ei tarvitse aikaa viettää kun meno jo lunkistuu ja hymy alkaa olla herkässä.




Lue kokonaan »

Seniorikerho

Lisätty 13.12.2017

Asukastupa Alvarin kerhotoimintaan kuuluva seniorikerho järjestetään tiistaisin klo. 13:30 – 15:00. Joulukuun alussa seniorikerhossa askarreltiin joulukortteja. Kesällä kerholaiset ovat käyneet esimerkiksi retkellä Hailuodossa sekä makkaranpaistossa. Elokuva- ja teatterireissuja järjestetään silloin tällöin.

Ensimmäisten kerholaisten astuessa sisään tunnelma on todella rento ja kerholaiset iloitsevat tavatessaan toisiaan. Jotkut heistä tuntevat toisensa jo ennestään ja pitävät kerhoa viikottaisena tapaamispaikkanaan, jotkut ovat tutustuneet kerhon myötä. Osa on kulkenut kerholla jo neljän vuoden ajan joka tiistai. Asukastuvan täyttää paistuvan pullan tuoksu. Tunnelma on hyvin vilpitön ja seniorit juttelevat naurussa suin mukavia sekä keskenään että myös meille nuoremmalle väelle. Paikka muuttuu nopeasti kodikkaammaksi ja kerholaiset selvästi nauttivat olostaan.

Joulukorttien askartelu on päivän aihe ja ohjaaja tuo pöytiin erilaisia askartelutarvikkeita. Pullakahvien lomassa kerholaiset alkavat hommiin. He neuvottelevat keskenään parhaasta lähestymistavasta; pitäisikö ommelta käyttää apuna? Koristeita on paljon erilaisia, mikä olisi paras yhdistelmä?

Toiminta seniorikerholla on varsin itsenäistä. Alkuaikoina kerholaiset tahtoivat että heitä ohjataan, he halusivat että ohjaajilla on joka viikko antaa heille selkeää tehtävää ja selkeää ohjeistusta tehtävään liittyen. Asiat muuttuivat suhteellisen nopeasti. Nykyään kerholaiset ovat paljon enemmän mukana ideoimassa sitä, mitä he tahtovat tehdä. Kerholaiset halusivat esimerkiksi järjestää omat itsenäisyyspäiväjuhlansa, ja sehän sopi. Juhlat järjestettiin yhteisvoimin koko Kulttuurivoimalan kanssa 29.11 ja he osallistuivat järjestelyihin aktiivisesti. Kerholaiset vaikuttavat hyvin pirteiltä ja ovat todella hyvillään saamastaan vapaudesta osallistua siihen, mitä kerhossa tehdään.

Tehdessäni muistiinpanoja älypuhelimellani eräs senioreista tuumasi että minun pitäisi laskea puhelin pois kädestäni ja osallistua. "Nuoret nykyään vain näpräävät luurejaan, menee elämä ohi silmien kun ympärilläkin tapahtuu jatkuvasti." Ymmärrän hänen pointtinsa. Lasken siis luurin pois kädestäni, otan kahvikupin ja osallistun. Ja miksipä ei, näin leppoisessa porukassa.

Koskelan suuralueen asukastupa Alvari aloitti toimintansa 2009 osana Kulttuurivoimalan toimintaa.Alvari järjestää erilaisia palveluita mahdollisuuksien mukaan. Vuoden 2017 talvella Alvarissa järjestetään esimerkiksi ompelua ja kerhotoimintaa. Maahanmuuttajille toimii Alvarissa ulkopuolisten järjestämänä oma lukupiiri joka totuttaa suomen kieleen mukavassa ympäristössä. Tilaa voi käyttää myös kokoustilana tai sen voi varata kahvittelutilaksi yksityistilaisuuksiin. Alvarissa järjestetään myös ATK-opastusta tiistaisin klo. 12:30 - 13:30, sekä torstaisin klo. 12:00 – 13:00, kaikille sitä tarvitseville. Tila on ilmainen, mutta mahdolliset palvelut kuten ruoka tai kahvi ovat maksullisia.

Alvari toimii osoitteessa kuorimokatu 1 (posti: sihtikuja 2).

Lue kokonaan »