Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Turjan rannan periferiset pomorikylät - kulttuurin ja luonnon välisestä vuorovaikutuksesta

Lisätty 21.03.2016

"Turjan rannikon (ven. Терский район) pomorikylät sijaitsevat Vienanmeren pohjoisran­nalla Murmanskin alu­eella. Alueen pinta-ala on 19 300 km² ja asukkaita on noin 8 200. Piirin hallinnollinen keskus on Umba ja toinen hallintoalue on Varzuga. Alueen sisämaata asuttivat saamelaiset, mutta rannikolla asui venäläisten lisäksi pomoreja ja myös suomensukuisia kansoja, joista karjalaiset olivat suurin ryhmä. Vienanmeren rannoilla asuivat pohjoisten alueiden kaupankävijät pomorit (ven. Поморы,Pomory)."
- Juha Eskola

 

Oulussa toimiva Turjan rannan pomorit -ryhmä on eri kokoonpanoilla vuosien aikana tehnyt kenttätöitä, joiden pohjalta on ollut näyttely myös Kulttuurivoimalassa. Turjan rannikon (ven. Терский район) pomorikylät sijaitsevat Vienanmeren pohjoisran­nalla Murmanskin alu­eella. Alueen pinta-ala on 19 300 km² ja asukkaita on noin 8 200. Piirin hallinnollinen keskus on Umba ja toinen hallintoalue on Varzuga. Alueen sisämaata asuttivat saamelaiset, mutta rannikolla asui venäläisten lisäksi pomoreja ja myös suomensukuisia kansoja, joista karjalaiset olivat suurin ryhmä. Vienanmeren rannoilla asuivat pohjoisten alueiden kaupankävijät pomorit (ven. Поморы,Pomory). Sanan arvellaan tulevan venäjän kielen ilmaisusta (po more) 'merellä, meren rannalla'. Vienanmeren pomorit kävivät vaihtokauppaa Jäämeren kauppapaikoilla lähinnä Ruijassa. Kaupan kukoistus alkoi 1700-luvulla ja sillä oli erittäin suuri merkitys koko alueen taloudelle. Pomorit vaihtoivat viljelykasveja, jauhoja, puutavaraa, eläinten nahkoja ja muita tarvikkeita norjalaisten ja saamelaisten kalaan ja työkaluihin. Pomorit olivat pääosin vanhauskoisia. Varzugalle, samoin kuin koko Vienanmeren rannikolle, oli 1400-luvulla alkunsa saanut Solovetskin luostari hyvin merkityksellinen. Vähäisestä kahden kilvoittelijan asumuksesta alkunsa saanut luostari edistyi nopeasti. Luostareiden uskonnollinen ja lähetystyöhön perustuva toiminta korvaantui pian taloudellisilla asioilla.  

Kaukainen sijainti luo puitteet kulttuurin ja luonnon väliselle vuorovaikutukselle. Suuri yleisö tietää Kuolan suuret ympäristöongelmat, saasteet, ydinvoimalat ja sotilaallisen läsnäolon. Turjan rannan kylät ovat kaukana tästä mielikuvasta. Kylien ihmiset, kulttuuri ja luonto tarjoavat hyvät puitteet reilulle reissaajalle. Luonto on säästynyt toistaiseksi raiskauksilta, mutta uhkana on kaivostoiminta. Alueella on harvinaisia mineraaleja. Mitkä ovat paikallisten asukkaiden mahdollisuudet vaikuttaa luonnonvarojen käyttöön? Paikallisten käsitys luonnon säilyttämisestä ja paikallisten toimijoiden vaikutus luontoon on polttava aihe myös Pohjois-Kalotilla.

Ihmisten haastattelut ja kylistä ottamamme valokuvamme kertovat kylien maiseman konkreettisuutta, mutta myös maisemassa olevista kulttuurisista elementeistä. Maisema on aina kulttuurinen tuote, joten maisemassa näkyvät muutos ja pysyvyys. Ne voivat heijastaa ihmisten esteettisiä näkemyksiä, mutta myös kulttuurin kerroksellisuutta, kuten neuvostoajan ja kirkon vaikutusta maisemassa. Ihmisillä näyttää olevan esteettinen tarve luoda kaunista omaan tilaan, paikkaan ja maisemaan. Kylien maisemassa on havaittavissa merkkejä näkyvistä ja näkymättömistä symboleista, jotka korostavat yhteisön ja yksilön arvoja ja merkityksiä.

Ortodoksinen uskonto antaa näkemyksiä luonnon säilyttämisestä ja kulutuksen kohtuullisuudesta. Kalmistot heijastavat sosiaalisia ja historiallisia prosesseja, joiden avulla kylien maisemaa toteutetaan. Kirkot, kalmistot ja niiden muistomerkit, vainajan muistelu sekä ihmisten elämä ovat osa tätä kylien maiseman moniarvoisuutta. Kalmistot ovat silmin havaittavissa kylissä, joten kuolema on läsnä maisemassa. Näin ollen maisema on ihmisten elämismaailmaa, jossa kiteytyy ihmisten yksityisessä arkielämässä eletty todellisuus. Kylien maisemassa on havaittavissa sosiaaliset prosessit, joiden avulla ihmiset toteuttavat maisemaansa. Maisema ja kalmistot ovat ideologinen ja kulttuurinen kokonaisuus, jonka historia ja arvot liittyvät omaan symboliikkaan ja samalla laajempaan poliittisiin, taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin kehyksiin. Turjan rannikon kylät muodostavat rajallisen kokonaisuuden, jossa eri sukupolvien toiminnot ja yleinen yhteiskunnallinen kehitys ovat vaikuttaneet kulttuurimaiseman ja kalmistojen muodostumiseen. Kylien maiseman tulkinnassani korostuu sen luonnon ja kulttuurin monimuotoisuus, josta muodostuu visuaalinen maisemakuva. Se on luonnon ja kulttuuritekijöiden yhteisvaikutusta ja niiden kokonaisuutta.

Kylät ovat kulttuurisessa ja sosiaalisessa murroksessa. Luultavasti poliittinen eliitti ei ole kiinnostunut kylien tulevaisuudesta. Selviytymisen edellytyksenä on ihmisten yhteistoiminta sekä omiin kykyihin ja osaamiseen turvautuminen. Reilun reissaajan ja eettisesti kestävän kulttuurimatkailuun ja luontoon liittyvät palvelut ovat kylien tulevaisuutta näköalattomuuden sijaan.   Joissakin kylissä asutaan vain kesäisin, jossakin kylässä asuu vain muutama asukas. Asutuksen pysyvyys voi säädellä suhdetta luonnon ja kulttuurin säilymiseen. Asukkailla voi olla romanttinen tai käytännöllinen suhde pysyä kylässä. Haastatteluissa ihmiset tuovat esille, että he haluavat asua kylissä, joissa on rauha ja itsenäisyys tehdä asioita. Ihmiset haluavat elää luonnossa ja luonnosta.

 

Juha Eskola