Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Terveisiä Aizputesta!

Lisätty 05.09.2020

"Ruuhkaisen ja meluisan Riikan jälkeen pienet merenrannalla sijaitsevat paikkakunnat matkan varrella alkoivat näyttää kiinnostavilta."

Pirjo Roponen-Lunnas

_ _ _

Terveisiä Aizputesta!

Millaisia mielikuvia suomalaisille tulee Latviasta? Vaikka Riikasta on korona-aikana tullut suosittu turistikohde, käsitykseni on, että suomalaisten näkemystä Latviasta varjostavat uutiset virolaisista ja latvialaisista ammattirikollisten porukoista, jotka harjoittavat erilaista rikollista toimintaa pitkin suomenmaata. Tietoon on tullut myös halpa alkoholinmyynti Viron ja Latvian rajalla. Ehkä etäisyyttä luo latvian kieli, mistä on vaikea saada selkoa. Latvian ja Liettuan kieli muodostavat oman balttilaisen kieliryhmänsä, eikä puheesta saa mitään ”tolkkua”, jollei siinä ole tunnistettavia kansainvälisiä lainasanoja, kuten ”projekti” ja ”ekologinen”.

 

Kansainvälinen projektiyhteistyö on mahdollisuus tutustua vieraisiin maihin ja kulttuureihin.  Kulttuurivoimalan koordinoima ”Elements of ecological community” on yhteispohjoismainen verkostoitumishanke (2019-20), jossa on mukana Kulttuurivoimalan lisäksi kulttuuri- ja taidealan yhdistykset Eestistä ( NGO Muhu InSEA) ja SERDE- taiteilijaresidenssi Aizputen kaupungista Latviasta. Hanketta rahoittaa Pohjoismainen ministerineuvosto. Hankkeen toteutus on käytännössä seminaarien ja tapaamisten järjestelyä, tutustumista, verkostoitumista ja  mahdollisen uuden hankkeen suunnittelua.

 

Aizpute on nykyisin noin 4000 asukkaan kaupunki, joka sijaitsee noin 180 km länteen Riikasta. Vanhojen linnojen rauniot muistuttavat Aizputen yli tuhatvuotisesta historiasta ja kalparitarien, Liivinmaan ja Saksalaisen ritarikunnan valtakamppailuista. Erityisiä muistijälkiä kaupungin historiaan on jäänyt juutalaisten kohtaloista. Wikipedian mukaan ensimmäiset juutalaiset saapuivat Aizputeen vuonna 1751. Vuonna 1881 kolmasosa väestöstä oli juutalaisia. Vuonna 1935 kaupungin väestöstä oli 15,6 prosenttia juutalaisia. Natsien joukot miehittivät kaupungin kesäkuun lopulla vuonna 1941. Saman vuoden marraskuun kolmantena päivänä, juutalaisten, joita asui Aizputessa silloin 386, käskettiin saapua synagoogaan. Heidät kuljetettiin kaupungin eteläpuolella sijaitsevaan metsään ja ammuttiin. 

 


Aizputen maisemia (kuva: Kari Lunnas)

 

Myös Serden taiteilijaresidenssissä juutalaisten historia on läsnä ja kuviteltavissa. Vanhan 1700-luvulla rakennettu residenssi oli alunperin juutalaisten kauppiaiden talo. Rappeutunut ja hylätty rakennus oli siirtynyt ajan myötä Aizputen kunnan omistukseen. Riikassa asuneet taiteilijat ja kulttuuriaktivistit Signe Pucena ja Ugis Pucens etsivät itselleen studiotiloja – ja löysivät Aizputesta hylätyt rakennukset ja saivat sen vuokralle. Edessä oli suuret haasteet vanhojen rakennusten kunnostuksessa.

 

Serden taiteilijaresidenssi (kuva: Kari Lunnas)

 

Rakennusten kunnostaminen perinteisin menetelmin sekä paikallisen perinteen tutkimus ovat tuoneet SERDELLE kansallisen asiantuntijan aseman UNESCON aineettoman kulttuuriperinnön suojelussa. Paikallisen muistitiedon lisäksi SERDEssä on koottu perinnetietoa paikallisista lääkeyrteistä.

 

Periferian ja maaseudun alisteinen suhde isompiin keskuksiin lienee yleismaailmallista.  Onko jotain muutosta tapahtumassa? Siitä ainakin kertoi Aizpute-teepaitoja valmistava pienyrittäjä. Tämä Kanadassa opiskellut ja työskennellyt paluumuuttaja kertoi, miten hän vielä 1990-luvulla nuorena opiskelijana häpesi Aizpute-taustaansa. Nyt hän painaa ystäviensä kanssa Aizpute-paitoja, ja tavoitteena on, että ihmiset näyttävät ja tuovat esiin kotiseutunsa: imago ja suhde siihen on muuttunut. Paidat kuulemma viedään käsistä! Nuoria perheitä muuttaa takaisin synnyinseuduilleen Riikasta ja muista kaupungeista. Halutaan antaa lapsille hyvä kasvuympäristö! Aizputen vihreät puistot, joet ja järvet, (vaikkakin sinileväiset) näyttäytyivät tosiaan hyvänä elinympäristönä, kaikenikäisille.

Kristian Sisa kokeilee T-paidan painamista (kuva: Kari Lunnas)

 

 

On sanottu, että maalle jäivät vain ne, jotka eivät kyenneet tai uskaltaneet sieltä lähteä. Onko tilanne nyt päinvastainen: kaupunkiin jäävät ne, jotka eivät sieltä uskalla lähteä tai kykene lähtemään? Ovatko voittajia ne, joilla on mahdollisuus luoda itselleen elinkeino, toimia yrittäjinä tai tehdä etätöitä?

 

Ruuhkaisen ja meluisan Riikan jälkeen pienet merenrannalla sijaitsevat paikkakunnat matkan varrella alkoivat näyttää kiinnostavilta. Ehkä samalla pitäisi kysyä itseltään, mitä loma-matkalta oikeasti haetaan?

 

Pirjo Roponen-Lunnas
Elements of ecological community- projektin koordinaattori