Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Klovni Sebastian

Lisätty 24.07.2018

Klovni Sebastian on kansainvälinen sirkusammattilainen, johon ihmiset ovat saattaneet törmätä sirkuksen lisäksi myös muun muassa tv:ssä, tarhoissa, laivoilla ja huvipuistossa. Hän huvittaa lapsia klovneeraamalla, taikuudella sekä myös vatsastapuhumisella. Nykypäivinä hän on myös juontajana Sirkus Finlandiassa. Tässä haastattelussa Sebastian kertoo ammatistaan esiintyjänä.


1. Miten päädyit alalle? Teitkö kenties koomikon töitä tai teatteria ensin vai syntyikö kutsumus jo lapsena?

Aloitin jo pienenä 6-vuotiaana tekemään taikatemppuja. Kipinä syttyi siitä, kun tapasin Jokeri Pokeri Box -taikuri Simo Aallon. Pikkuhiljaa pääsin myös esiintymään yleisön eteen. Kerran vuodessa ennen koulujen alkua Sirkus Finlandia vieraili aina Oulussa. Se oli maaginen paikka ja veti minua magneetin tavoin puoleensa. Minulla ei ollut rahaa lippuun, mutta johtajan rouva päästi minut aina telttaan, kun auttelin sirkuksessa pienissä töissä. Aina kun sirkus lähti, niin minulle jäi sellainen olo, että pitäisi päästä mukaan kiertämään. Sitten 16-vuotiaana lähdin sirkuksen matkaan. Tuosta ensimmäisestä kiertueesta on ensi vuonna kulunut jo 20 vuotta. Aika menee niin nopeasti.

Ensimmäiset vuodet pystyttelin telttaa ja hoidin kameleita sirkuksen tallilla. Välillä myin lippuja. Sitten vuonna 2001 presidentti Tarja Halonen oli tulossa näytökseen ja samana päivänä taikurin avustaja joutui jättämään shown. Pääsin hänen tilalleen ja ensimmäinen esitys pidettiin ilman isompia harjoitteluja presidentin istuessa aitiossa. Tuon kiertueen lopun olin sitten taikurin avustaja ja olin siirtynyt tallilta maneesille. Sitten seuraavana vuonna sirkukseen tuli espanjalainen klovniperhe. Yksi perheen jäsenistä joutui jäämään kotimaahansa ja minusta tuli klovni heidän esitykseensä. Tästä varsinaisesti alkoi ura sirkusesiintyjänä.


2. Mikä on sinusta klovnin määritelmä, ja kumpi on sinulle mieluisampi kutsumanimike, klovni vai pelle?

Klovnin ulkoiset merkit ovat melko selvät. Punainen nenä, maskia ja usein suuret kengät. Tietysti historia tuntee myös suuria klovneja, kuten Charlie Chaplin, joka ei käyttänyt tavallista klovnimaskia. Mutta se mitä klovni on, on jännempi kysymys. Minulle klovni on ikään kuin karikatyyri ihmisestä. Eli toisin kuin näyttelijä, joka tekee roolin ja muuttuu joksikin toiseksi, klovni käyttää työhön omaa persoonaa. Eli hän on melko pitkälti oman itsensä liioiteltu versio. Kun seuraa tavallisia ihmisiä erottuu heistä monesti koomisia piirteitä. Klovnin työssä nuo piirteet alleviivataan ja nostetaan esiin. Jonkin verran klovnilla voi olla juttuja, joita hänen siviiliminässään ei ole. Mutta kuitenkin kaikilla hyvillä klovneilla tuntuu olevan sellainen selkeä yhtymäkohta omaan persoonaan. Se on myös samalla se, miksi ihmiset samaistuvat klovniin. He tunnistavat klovnissa jotain tuttua ja inhimillistä. Klovni joutuu samoihin tilanteisiin ja ongelmiin kuin ihmiset. Klovni vaan ei osaa hoitaa asioita ihmisten tavoin "huomaamattomasti".

Itse olen aina käyttänyt nimitystä klovni. Tämä varmaan johtuu siitä, että alusta saakka esiinnyin myös ruotsin kielellä ja silloin klovni toimii niin Oulussa kuin ruotsin kielisillä alueilla. En kuitenkaan pahastu vaikka minua kutsutaan usein pelleksi. Se on sama asia, kunhan ihmisillä on hauskaa.


3. Miten hahmosi syntyi ja mitä yhtäläisyyksiä löydät siviiliminästäsi ja hahmostasi?

Tuohon vähän viittasinkin äsken. Kyllä yhtymäkohtia on paljon ja ne tekevät hahmosta uskottavan. Klovni Sebastian vaan on todella paljon rohkeampi kuin minä. Ehkä klovnissa myös kuvastuu se millainen haluaisin olla. Aloittaessani klovnina olin varmaan enemmän vain oma itseni - Séppo klovniasussa. Vuosien varrella hahmosta on noussut esiin tietyt piirteet ja siitä on piirtynyt yhä selkeämmin sellainen liioiteltu ja hassu versio minusta.


4. Kerro hieman kiertue-elämästä ja mitä työpäiväsi pitävät yleensä sisällään, onko muutoksia paljon vai voiko klovnin työstä tulla rutiinia?

Sirkuksessa aamu alkaa yleensä klo kuuden aikaan. Silloin me pakataan vaunut ja matkustetaan seuraavalle paikkakunnalle. Siellä alkaa sitten teltan pystytys, johon minä en osallistu. Usein vierailen aamupäivällä kouluissa tai muualla mainostamassa esitystä. Teen hieman temppuja ja kerron sirkuksesta. Päivällä kaikki rekvisiitta valmistellaan teltassa (tänä vuonna, kun toimin juontajana, minulla ei ole niin paljoa tavaraa kuin esim. silloin kun olen klovnina). Sitten paria tuntia ennen näytöstä on soundcheck ja meikin ym. valmistelu. Esitys kestää reilut 2 tuntia, jonka jälkeen alkaa aina tavaroiden pakkaaminen. Sitten mennään jo nukkumaan, että jaksaa taas aamulla matkata.

Klovni ei varmasti koskaan voi tehdä työtään pelkällä rutiinilla. Kaiken aikaa täytyy havaita yleisön reaktiot ja olla valmiina vastamaan niihin. Se on ainoa tapa, millä esitys pysyy elävänä, eikä näytä harjoitetulta jutulta. Vaikka paljon valmiiksi harjoiteltua täytyy olla pohjalla. Yksi naurua herättävä asia on yllätys. Ja jotta pääset yllättämään ihmiset, on kaiken todella näytettävä juuri tapahtuvalta sattumalta.

Tein viime vuonna pienen videon sirkuksen päivästä. Katso video tästä.


5. Klovnin työ eroaa varmasti paljolti perusteatterista tai improvisaatiosta. Pelaatko lavalla enemmän tunteella vai fysiikalla ja
kuinka usein aikuinen ihminen leikkii?

En ole koskaan ajatellut itseäni näyttelijäksi. Ja luulen, että aika monet klovnit olisi huonoja näyttelijöitä. Tämä johtuu juuri siitä, että ajatus on erilainen. Näyttelijä muuttuu ikään kuin tyhjäksi paperiksi ja ottaa sitten roolin ja ui tämän ajatuksiin ja liikkeisiin. Klovni taas on hyvin pitkälti oma itsensä, mutta liioiteltuna versiona. Näyttelijät osaavat myös oppia aina uuden roolin uutta näytelmää varten. Klovni taas tekee samaa hahmoa usein koko elämänsä. Eli tunteella varmasti tehdään paljon, ja sitten taas ulkoa opittu runko on liikkeitä ja fysiikkaa. Klovni on todellakin aikuinen joka leikkii ja se tekee varmasti klovnista juuri lapsille mieluisan. Hän on jollain tavalla aikuinen, mutta käyttäytyy kuin lapsi. Klovni ei tottele ja lapsen tavoin klovnin pitäisi oppia virheistä. Klovni ei myöskään koskaan voi käyttäytyä tai esimerkiksi vastata lapsille aikuisten tavalla, koska tämä rikkoisi sen illuusion siitä, millainen klovni on. Eli taas mennään siihen, että klovni ei ole niinkään hahmo, jonka voi jättää, vaan se kulkee esittäjänsä matkassa ja esittäjä taas kulkee klovnin matkassa.

 

6. Puhutaan hieman klovnipelosta. Kuinka se vaikuttaa ammattiisi, onko sinulla joitain kikkoja millä yrität pehmittää mahdollisesti pelokkaiden
katsojien sydämiä? Miten itse näet koko tämän ilmiön?

Tämän aiheen voi minun mielestäni jakaa kahteen osaan. Eli tavalliseen klovnien pelkoon, mitä on aina ollut, ja sitten syksyllä 2016 alkaneeseen median levittämään klovnihulluiluun. 

Ihan alusta saakka lapsille esiintyessä on tullut vastaan, että joskus lapset pelkäävät klovneja. Tämä ei ole pelkästään klovnien ongelma, vaan jotkut lapset pelkäävät yleensäkin, kun vaikka päiväkodille on tulossa joku vieras. Olen todennut tämän siitä, että nämä lapset itkevät jo ennen kuin näkevät esiintyjän. Ja sama pätee tuttuihin taikureihin, jotka eivät näytä klovnilta.

Tavallisesti näissä tilanteissa neuvon päiväkodeissa, että näitä pelkääviä lapsia ei viedä kokonaan pois, vaan esimerkiksi he voivat mennä jonkun aikuisen kanssa viereiseen huoneeseen. Sieltä he voivat halutessaan vähän kurkkia mitä tapahtuu. Kun nämä lapset huomaavat, että muut lapset nauravat ja heillä on hauskaa, niin pelko laantuu. Joskus nämä alussa pelänneet lapset tulevat pikkuhiljaa takaisin ja osallistuvat lopussa jo esitykseen. Pois viemisessä on se huono puoli, että tällaiselle lapselle voi jäädä ainoaksi muistikuvaksi se, että oli itkua ja näki klovnin vilaukselta. Se vahvistaa tunnetta, että tilanne oli pelottava ja he varmasti pelkäävät seuraavallakin kerralla. Usein myös huomaan esitystä odottaessani, että juuri päiväkodeissa tädit joskus ovat vähän itse syyllisiä jännittyneeseen ilmapiiriin. He sanova lapsille, että "se on hauska pelle, ei tarvitse pelätä." Silloin aikuiset tuovat tuon PELKO-sanan tilanteeseen ja se voi alkaa mietityttämään lapsia. Olisi parasta, että lapset saisivat itse tehdä valinnan miten suhtautua tilanteeseen.

Nuorilla on yleensä se vaihe, että klovnit ovat lasten juttuja, joten monesti heillä on ollut tapana tulla kertomaan, että he pelkäävät klovneja. Koska he tulevat kertomaan asian minulle, niin en usko että pelko on todellinen tai kovin vahva. Jos heillä olisi se todella vahva pelko, niin uskoisin heidän välttelevän minua, eikä tulevan minun luokseni. Toinen asia, mitä nuoret sanovat minulle on: "pelkään klovneja, mutta en pelkää sinua.” Tämä on mielestäni todellinen avain siihen, mitä he pelkäävät. Uskon heidän tarkoittavan pelollaan Amerikkalaistyylistä klovnia. USA:n traditioon kuuluu, että klovnilla on todella vahva koko kasvot peittävä meikki ja usein kirkkaan värinen peruukki. Esiintymistyyli eroaa Eurooppalaisesta ja klovnit käyttäytyvät ja puhuvat usein animoitujen piirroshahmojen tavoin. Uskon, että tuo epänormaali käytös on se, mitä jotkut ihmiset pelkäävät. Eurooppalaiseen perinteeseen ei liity niin vahva maski ja esiintymistyylejä on monia. Yleisesti voi sanoa, että klovnit ovat ihmismäisempiä.

Olen huomannut, että jos tapahtumissa täällä Suomessa joku henkilö (ei ammattiklovni) pukeutuu klovniasuun, niin tyyli on yleensä juuri tuo amerikkalainen tyyli. Tämä on varmasti tuttu television ulkomaisista ohjelmista. 

Vuonna 2016 kuulin klovnikolleegoilta Yhdysvalloista, kuinka klovnisäikyttelyt olivat siellä nopeasti levinneet ja saaneet hullun mittakaavan. Sain puhelun iltalehden toimittajalta. Suomessa ei vielä ollut mitään pelotteluja tapatunut, mutta toimittaja halusi kirjoittaa asiasta. Ehdotin, ettei aiheesta kirjoitettaisi, koska sitä ei tapahdu täällä. Pahimmillaan nuoret voisivat juurikin saada idean hölmöilyyn jos siitä aletaan täällä puhua. Toimittaja kuitenkin vetosi siihen, että lehdistön tehtävä on kertoa asioista ja ilmiöistä. Niinpä annoin haastattelun. Sen voi lukea tästä.

Pian suomalaisnuoretkin alkoivat harrastaan tätä pelottelua ja lehdet kirjoittivat siitä kovasti. Ilta-Sanomat halusivat tehdä videon, jossa klovni Sebastian "vihaisena" haukkuisi pelottelijaklovnit. Kieltäydyin tuosta. Sanoin, että voin omana itsenäni ja esiintyjänä puhua asiasta, mutta en klovnihahmossa. Koska klovni ei ole vihainen. Teimme sitten kompromissin ja puhuin klovnihahmossa, mutta en toimittajan haluamaa tekstiä enkä vihaisena. Jutun löytää täältä

Syksyllä 2016 sain olla koko ajan puhumassa asiasta milloin kenenkin tapahtumajärjestäjän tai muun kanssa. Se tuntui hyvin turhauttavalta ja epäreilulta. Asiallahan ei ollut mitään tekemistä meidän oikeiden klovnien kanssa. Nuoret kävivät säikyttelemässä amerikkalaistyylisen klovnin näköisissä naamioissa ja oikeilta klovneilta vaadittiin selitystä ja kysyttiin mitä asialle tehdään. Eihän meillä ollut mitään keinoa estää tuota. Minua pyydettiin jo sovituissa esityksissä esiintymään ilman klovniasua. Kieltäydyin, koska olen klovni. Sanoin, että on kaksi vaihtoehtoa. Tulen esiintymään kuten on sovittu tai perumme keikan. Yhtään keikkaa ei peruttu.

Suomen klovnit alkoivat tuolloin valmistella isoa yleisötapahtumaa, jossa oikeat klovnit olisivat muistuttaneet mitä oikeat klovnit ovat. Minua pyydettiin tuohon mukaan. Olin eri mieltä. Ehdotin, että tapahtuma perutaan ja me jatkamme työtä entiseen malliin, koska me emme olleet syyllisiä tähän hullutukseen. Vanha sanonta "Älä juokse, jos kukaan ei jahtaa sinua” sopii tähän. Pelkäsin myös lehdistön revittelevän tällä tapahtumalla ja se pahimmillaan kääntyisi meitä vastaan. Minua kuunneltiin ja tapahtuma peruttiin. Lokakuun jälkeen tuo juttu sitten onneksi unohtui. Se hyvä puoli netin ja muun median välityksellä leviävissä hullutuksissa onneksi on, että ne ovat pian vanhoja.

Viime syksynä 2017 lehdistö yritti aloittaa taas klovnihysterian. Sain jälleen haastattelupyyntöjä. Kieltäydyin niistä ja kirjoitin aiheesta omalle facebook-sivulle sen, mitä sanottavaa on.

Viime syksynä se ei sitten onneksi juurikaan ottanut tuulta siipiensä alle lehdistön yrityksistä huolimatta.

Tuosta koko jutusta jäi erittäin ikävä maku, koska olen tehnyt työtä sen eteen, että ihmisillä olisi hauskaa ja ihmisillä olisi hyvä olla. Tämä ilmiö käytti tätä traditiota johonkin täysin päinvastaiseen. Se loukkasi. Sain myös syksyllä 2016 jopa aikuisilta kuulla hyvin loukkaavia ja järjenvastaisia kommentteja. Uskon kuitenkin, että oikeat klovnit ovat ja pysyvät vaikka muoti-ilmiöt vaihtelevat. Ihmisille, jotka aidosti ja oikeasti pelkäävät klovneja, en oikein osaa muuta suositella, kuin kokeilla ja nähdä oikea klovni. Käsitys voi muuttua, jos klovni on ammattilainen. Tai sitten vain vältellä klovneja, jos se tuntuu hyvältä ratkaisulta.



7. Millaisia terveisiä haluaisit lähettää ihmisille jotka olisivat kenties kiinnostuneita klovnin työstä tai työstä sirkuksessa? Kuinka
suomalaiset yleensä pääsevät alalle mukaan?

Sirkus ja klovneria ovat molemmat mahtavia eläviä perinteitä, jotka ovat säilyneet maailmassa satoja vuosia. Tämä kertoo, että niille on tarvetta. Jos joku on kiinnostunut komediasta ja klovneriasta, niin siihen kannattaa rohkeasti tutustua. Itsestään voi löytää hyvin paljon uutta klovnerian kautta. Tyylejä ja tapoja on myös niin paljon, että hyvinkin erilaiset ihmiset voivat onnistua klovneriassa. Klovneilta voi myös kysyä apua ja ideoita. Itse pidän sitä aina suurena kohteliaisuutena, kun saan yhteydenottoja nuorilta aloittelevilta esiintyjiltä ja he pyytävät neuvoa. Ja mielellään autan ja opastan eteenpäin. Klovnien esiintymispaikat ovat myös moninaiset, tapahtumat, lastenjuhlat, sirkuksesta, sairaalat. Erilaisissa paikoissa kaivataan eri tyylisiä klovneja.

 


Sebastianin omat kotisivut löydät täältä: http://www.klovnisebastian.fi/