Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Kulttuurivoimalan Retkikerho Kierikkikeskuksessa

Lisätty 04.09.2018

 

Kulttuurivoimalan retkikerho suuntasi Kierikkikeskuksen kivikautiseen kylään 26.7. 2018. Retkelle osallistui niin mediapajalaisia, kulttuurikylpyläisiä kuin seniorikerholaisiakin ja olipa mukana myös ihmisiä, jotka eivät aiemmin Kulttuurivoimalan päivittäisessä toiminnassa olekaan mukana olleet. Monivivahteinen porukkamme hyppäsi bussiin Kulttuurivoimalan Veturitallin edestä torstai-aamuna klo 9:30.
Noin tuntia myöhemmin olimme perillä Yli-Iissä, jossa oppaamme otti meidät vastaan Kierikin päärakennuksessa. Kun Kierikkikeskus avattiin vuonna 2001, oli päärakennus pohjoismaiden suurin moderni hirsirakennelma. Sittemmin tämä titteli on siirtynyt toisaalle, mutta rakennelma on silti varsin vaikuttava. Oppaamme ohjasi meidät auditorioon, jossa opastettu kierroksemme polkaistiin käyntiin Aurinkokivi-nimisellä lyhytelokuvalla. Elokuva on kuvattu Kierikkikeskuksen kivikautisessa kylässä ja se kuvaa kivikautista elämää Suomessa nuoren Osmo-pojan näkökulmasta. Aurinkokivellä tarkoitetaan meripihkaa, jota tuohon aikaan käytettiin valuuttana ja hylkeen pyynti oli yksi keskeisimmistä elinkeinoista.
Päärakennuksessa oli myös nähtävissä näyttely, jossa oli sekä maalauksia että paikalta löydettyjä vanhoja esineitä, täytettyjä eläimiä ja eläinten kalloja. Sieltä löytyi myös selfiepiste, jossa ihmiset saivat pukeutua kivikautisiin asusteisiin ja ottaa itsestään kuvan sisälle rakennetun laavun edustalla. Vanhalta videolta pystyi ihailemaan muinaista kekseliäisyyttä katiskan rakennuksen kautta. Päärakennuksesta löytyi myös ravintola ja kahvila sekä pieni matkamuistomyymälä.

 

Tämän jälkeen opastettu retkemme vei meidät arkeologisten kaivausten alueelle. Kivikautinen elämä näkyy edelleen Ii-joen varressa painaumina, joita on jäänyt vanhoista asumuksista. Muinaiset ihmiset olivat rakentaneet talot lähelle rantaa. Paikalle oli mitä ilmeisimmin saavuttu jokea pitkin. Kuten oppaamme sanoi, kivikauden ihmiset olivat tykänneet elää lähellä hiekkarantaa, joesta oli saatu hylkeitä sekä meripihkaa ja metsästä muuta eläinsaalista sekä marjoja. Paikalta on löydetty talon pohjien ja yhden haudan lisäksi muun muassa erittäin vanha kupariveitsi sekä kirveiden ja veitsien teriä. Vanhin löytö alueella on 35 000 vuotta vanha mammutin hammas.

Kaivauksia alueella on tehty jo 60-70 luvulta asti. Tutkimukset ovat olleen Pohjois-Suomen alueen suurimmat. Ammattilaisten lisäksi myös arkeologiasta kiinnostuneet ihmiset ovat päässeet osallistumaan kaivauksiin.

 

 

 

 

Seuraava etappimme oli kivikautinen kylä, johon oli jälleenrakennettu kivikautisia rakennuksia vanhojen pohjien perusteella. Tässä oli Kierikkikeskuksen sydän. Sympaattisten rakennusten lisäksi alue tarjosi monia aktiviteetteja: kivenhiontapisteellä pystyi tekemään kivikautisen korun itselleen muistoksi ja ihmiset saivat kokeilla jousiammuntaa ja keihäänheittoa. Paikalle oli myös entisöity vanha hikoilumaja eli sauna, jonka sisäänkulusta mahtui sisälle allekirjoittaneelta vain pää. Britanniasta saapuneet vieraat rakensivat vierailupäivänämme paikalla hirvennahkavenettä ja rakennuksia rakennetaan lisää vieläkin. Kylästä avautui myös reitti ansapolulle, jossa pääsimme näkemään kivikautisia ansoja ja kuulemaan miten ne olivat toimineet. Ansoilla oli metsästetty kaikenlaisia eläimiä pienistä kärpistä aina karhuihin asti. Muinaisten ihmisten kekseliäisyys oli jälleen ihailtavaa, joskin käytetyt ansat olivat melkoisen raakoja eläimiä kohtaan; useimmat niistä oli suunniteltu siten, että eläimet jäivät loukkuun tai puristuksiin ansaan kiinni. Suurimpien eläinten kohdalla ihmiset olivat odottaneet, että eläimet nääntyvät jonkin verran ennen kuin ne oli päästetty päiviltä. Ansat olivat kuitenkin selviytymisen kannalta tärkeitä ja ne oli suunniteltu niin, että eläimistä saatiin lihan lisäksi turkki ehjänä irti vaatetusta varten. Kierikkikeskuksessa näkemämme ansat oli tehty vaarattomiksi.

 

 

 

Opastettu kierroksemme päättyi puoli yhden aikoihin ja sen jälkeen saimme vapaasti viettää aikaa kivikautisessa kylässä. Jousiammunta oli hyvin suosittu aktiviteetti varsinkin lasten mielestä, osa ihmisistä hioi koruja kivenhiontapisteellä ja osa ihasteli taloja. Sää suosi; odotettua sadetta ei tullut vaan helteiset kesäilmat jatkuivat. Tämän takia rakennukset olivat hyvin mieluisia – niiden sisällä oli mukavan viileää. Metsäpalovaroitusten takia emme valitettavasti saaneet sytyttää nuotiota rakennusten sisällä olevissa tulentekopaikoissa tai hiekkarannalla. Sää oli kyllä tarpeeksi kuuma muutenkin, mutta makkaran paisto hienon kivikautisen asumuksen sisällä olisi ollut mukava kokemus.

 

 

 

Reissumme oli oikein mukava ja onnistunut. Hieman väsynyt, mutta onnellinen porukkamme lähti paluumatkalle kohti Meri-Toppilaa kolmelta iltapäivällä. Innokkaimmat reissulaiset kyselivät jo seuraavan reissun ajankohtaa ja määränpäätä. Sitä odotellessa!