Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Oulu Pride 2018

Lisätty 14.08.2018

 


Pride saapui Ouluun juhlimaan yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja hyvinvointia viikon ajan 16 – 22.7. 2018 ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen. Pride starttaili jo maanantaina Kulttuurivoimalan taidepajan avoimilla ovilla. Sateenkaariliput liehuivat kaupungintalon edessä koko viikon.
”Alunperin oli puhetta että liput olisivat olleet salossa vain itse kulkuepäivänä lauantaina, mutta kaupunki on lähtenyt tapahtumaan oikein hyvin mukaan ja heiltä tuli vihreää valoa sille, että pidetään lippuja salossa koko viikon,” kertoo tapahtuman tuottaja Martu Väisänen.

 

Viikon jokaisena päivänä Oulussa oli mahdollista osallistua erilaisiin Pride-henkisiin tapahtumiin. Itse kulkue starttasi Rotuaarilta lauantaina 21.7 klo 13:00ja päätyi Åströmin puistoon klo. 14:00, johon värikäs porukka kerääntyivät yhteiseen puistojuhlaan. Iloisempaa ihmisjoukkoa on harvoin nähty, kadut täytti laulu ja nauru, räikeisiin höyhenasuihin sonnustautuneiden naisten tanssi, sekä nostalginen pop-musiikki yhdeksänkymmentäluvulta. Hymy tarttui herkästi myös sivustakatsojiin.
Tuottaja Väisänen oli hyvin ilahtunut kävijämäärästä; ihmisiä saapui paikalle enemmän kuin hän oli toivonutkaan. ”Kun katselin kummulta kuinka runsaslukuisena kulkue meni ohi, minulta pääsi itku. Ihan puhtaasta ilosta”, hän kertoi puheessaan.

Myös vastamielenosoitus oli olemattoman vähäistä. Erään järjestyksenvalvojan mukaan hänellä ei ollut tapahtuman aikana yhtäkään työtehtävää. Åströmin puisto tuntui täyttyvän yhteisestä ilosta. Siellä ketään ei katsottu pitkin nenän vartta.
Oulun Setan puheenjohtaja muistutti puheessaan ettei Pride-kulkueessa vastusteta mitään ideologiaa, vaan puolustetaan ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa. Hyvä mieli on siis valttia.


 

 

"Epe osallistui prideen, koska halusi pari tuntia olla oma itsensä ilman, että hänestä tuntui kuin häntä katsottaisi jollain tavalla kieroon, tai että hänen pitäisi selitellä omaa itseään tai käyttäytymistään kenellekkään.
”Pride meni hyvin, odotettua sadettakaan ei tullut. Oli hienoa nähdä paikalla ihmisiä niin sankoin joukoin. En ehkä ole stereotyyppisin pridekävijä, mutta osittain juuri siksi halusin tänne lähteä; näyttääkseni sekä kävijöille että sivustaseuraajille että Pridessä on kaikenlaisia ihmisiä. Ei siis mitenkään mielenosoituksellisessa hengessä, vaan sillä ajatuksella että ihmisethän tapahtuman tekevät. ”

 

 

Paikalla kuvaamassa ollut Junes Lokka puhui myös tapahtuman rauhallisuudesta.
”Etelä-Suomessa ja Ruotsissa on ollut paljon enemmän levottomuuksia. Oulussa tapahtuma on edennyt todella rauhallisesti. Esimerkiksi Helsingissä ihmiset tuntuvat olevan vähän kireämpiä kuin täällä.”
Lokalla on kuitenkin myös eriävät mielipiteensä Pride-tapahtumia kohtaan.
”Ihmisten seksuaalisuus ei herätä itsessäni minkäänlaisia tunteita, kaikki saavat olla niinkuin haluavat, mutta propaganda, jatkuva tuputus ja kaupallistuminen tuovat peliin hieman ongelmia. Nykyään tuntuu että jos suhtaudut asiaan neutraalisti, sinut voidaan leimata vihaajaksi.”
Lokkaa arvelluttaa myös millä tavalla lapset liittyvät tapahtumaan ja puhuu yleisesti vähemmistöistä, lasten ympärileikkauksista ja siitä, miten jo pienille lapsille annetaan hormonihoitoja. Häntä arvelluttaa meneekö lasten seksualisointi yleisesti samaan suuntaan kuin Yhdysvalloissa.





 


Lapsensa kanssa kulkueeseen osallistuneella seksuaalineuvoja Heidi Huotarilla oli paljon sanottavaa Pridesta tapahtumana, seksuaalisuudesta sekä lasten osallistumisesta tapahtumaan.  

”Pridessä ei ole kyse mistään seksuaalisuudesta, vaan ihmisarvoista ja ihmisoikeuksien puolesta liputtamisesta. Kyse ei ole seksuaalipropagandasta, eikä seksuaalisuuden tyrkyttämisestä. Toisaalta jos seksuaalisuuden haluaa nostaa pinnalle, sekin on hyvä, koska seksuaalisuus on osa ihmisitä ja ihmisen persoonallisuutta. Se, mikä lasten mukaan ottamisessa on hienoa, on niiden arvojen lapselle välittäminen minkä mukaan lasta haluaa kasvattaa. Itselläni näitä arvoja ovat heikompien, pienempien ja hiljaisten ihmisten puolesta puhuminen, olkoot se nyt jonkun mielestä propagandaa jos vääryydet tuodaan ilmi, ja oikeus olla oma itsensä. Lisää arvoja ovat toisten kunnioittaminen, huomioon ottaminen, ja mahdollisuus rakastaa ketä haluaa tulematta vainotuksi ja kiusatuksi.
Lisäksi lapsen silmin tapahtumassa on iloisia ihmisiä, iloisia aikuisia jotka uskaltavat vähän repäistä värikkäissä vaatteissaan ja tanssiessaan. Eri kokoisia ja näköisiä ihmisiä, iloisena ja onnellisena. En kauheasti keksi muita tapahtumia missä lapsella olisi mahdollista nähdä tällainen aikuisten yhteinen ilo.
Jos lapsia halustaan suojella seksuaalisuudelta, se on mahdotonta. Seksuaalisuus on myös eri asia kuin seksuaalinen suuntautuminen. Lapsella on oma seksuaalisuus, kuten jokaisella meistä, joka kehittyy ja muuttuu jatkuvasti. Seksuaalisuus on osa meitä kuten fyysisyys ja psyykkisyyskin. Jos joku ajattelee lapsen kärsivän homopropagandasta, on se ajattelijan päässä. Lapsi ei näe homoja ja heteroita, lapsi näkee rakastavia tai välinpitämättömiä ihmisiä. Ei seksuaalisia suuntautumisia. Aikuisten tulisi oppia tästä; ihmistä ei määritä seksuaalinen suuntautuminen, vaan suhtautuminen muihin. ”